Netin keskustelupalstoilla surffaillessa törmää usein ihmisiin, jotka valittavat ettei vastakkainen osapuoli tee aloitetta seurustelun suhteen. Toki on helppoa sysätä moinen vastuu toisen harteille, etenkin jos itseltä tuo aloitteen tekeminen ei oikein luonnistu. Mutta voi myös olla tilanne, jossa kummatkin osapuolet pelkäävät torjutuksi tulemista niin paljon etteivät uskalla tehdä aloitetta. Tässä tapauksessa tilanne voi pitkäksikin aikaa "jäädä päälle" tai kiinnostus voi hiipua.

Mitä tällaisessa tilanteessa sitten olisi tehtävä? Ensinnäkin, nykyään myös naiset tekevät aloitteita. Ehkä joskus 50-luvulla se oli miesten tehtävä, mutta nykyään naiset kyllä voivat tehdä aloitteita siinä missä miehetkin - tasa-arvoa kun kaivataan.

Lisäksi aloitteen tekeminen vain nopeuttaa asioita. Jos toinen pitää sinusta, tutustutte nopeammin toisiinne. Jos hän ei ole kiinnostunut sinusta, tiedätpähän ainakin ettei kannata tuhlata enempää aikaa kyseiseen henkilöön. On meressä muitakin kaloja.

Kaikki eivät tietenkään uskalla mennä puhumaan kiinnostuksen kohteelle kasvokkain, mutta kyllä ujoimmatkin löytävät sen oman keinon lähestyä. Joskus pelkkä hymykin voi riittää murtamaan jään.

Usein on tietysti myös se mahdollisuus, että tulee torjutuksi. Jos näin käy, täytyy se vain hyväksyä ja jättää toinen rauhaan. Kyllä jokainen pääsee tuosta yli, eikä sitä niin hirveästi kannata ruveta angstaamaan. Elämässä tulee aina vastoinkäymisiä ja eikös se niin ole, että ne vain vahvistavat ihmistä henkisesti.